Fancyfiftylady

Somemaailma on täynnä ihmisiä, jotka treenaavat, valmentavat ja laihduttavat. Vaan vähän olen tavannut itseni kaltaisia keski-ikäisiä. Kukaan muu ei tiedä, minkälaista on olla viiskymppinen sohvaperuna kuin viiskymppinen sohvaperuna. Tilanne on täysin toinen. Siitä innostuneena olen päättänyt jatkaa tämän blogin kirjoittamista ja somepäivittämistä. Kun painoa on pudonnut parissa vuodessa noin parikymmentä, haluan kannustaa ikäisiän naisia elämäntapamuutokseen.  IG:ssä  olen ulla_nuu69 ;-)  Nimittäin kaikki muuttuu kun täytät 45 vuotta. Sitä ennen on keskimäärin hyvin. Jaksat, kuntoudut, rasva palaa ja palaudut. Sen jälkeen nuo kaikki ominaisuudet rapistuvat yksi kerrallaan, huomaat käveleväsi mummotyyliin, varovasti, kun polvia ja lonkkia kolottaa. Parit kyykyt, niin johan on lihakset jumissa monta päivää. Siitäkin huolimatta ja silläkin uhalla, että urheilija ei tervettä päivää näe, kuten rakas puolisoni aina valistaa, kannattaa jatkaa. Jos ei jatka, tie on vain

Keski-iässä elämä on varsin erilaista mitä kaksikymmentä vuotta sitten. Kun makaa sohvalla päivän, katoaa 5% lihasmassasta. Elimistö ei todellakaan enää uusiudu vaan jatkaa vääjäämättä kohti rappiotaan. On kremppaa toisensa perään. Polvet naksuu ja lonkkaa kiristää, mielialat heittelee laidasta laitaan pahemmin kuin murrosiässä. Nykyään tosin käsittelee tunteita elämänkokemusviisaudella. Kun sitten viiskymppisenä alkaa kuntoilun, mistä saa apua? Rahalla saa kaikkea. Paitsi oman ikäistä treenaria. Eli vertaistukea.  Fitnes porukat on nuoria ja kovin samanlaisesta muotista tehtyjä nykyään. Emme me keski-ikäiset välttämättä halua olla sellaisia. Meillä on jo kohtalaisen hyvä itsetuntemus ja tiedämme mitä haluamme. Toisaalta viiskymppisenä puntaroi elämäänsä uudelleen. Tapahtuiko kaikki se mistä unelmoitiin nuorena? Minne elämä meni? Ja se meni hujauksessa. Emme tuijottele peilistä itseämme päivästä toiseen, tiedämme että rintamme roikkuvat muutoinkin. Olemme parkkiintunee

Alaspäin meneminen on helppoa. Liukuu ja antaa mennä. Ylöspäin kulkeminen on raskaampaa. Voi myös hengästyä. Haastetta lisää muutos helpommasta vaikeampaan.  Miksi pysyvästi laihtuminen on vaikeaa? Siihen on varmaan jokaisella joku syy. Minun piikkini lihassa on suklaa. Se on rakas ystävä, samalla vihollinen. Olen taistellut sen kanssa useasti, mutta myös viettänyt intohimoisia hetkiä. Se on edessäpäin herttainen, mutta takanapäin ilkeä ja piikittelevä. Uskollinen ystävä kuitenkin. Ymmärtänette varmaan mitä tarkoitan. Olen oppinut pitämään suklaata löysässä hirressä. Se on olemassa, mutta etäällä. Välillä köysi kiristyy. Jos sille antaa vallan, kurkkua kuristaa eli käytännössä tulee ähky. Tuntemuksia vertailemalla olen oppinut tekemään valintoja ja yhä useammin valitsen marjat ja rahkan, joita on onneksi runsas valikoima.  Läskeistä eroonpääsemisen salaisuus on pitkäjänteisyys. Monet jaksavat kuurien ja valmennusten ajan, jotka tavallisesti kestävät muutamasta viikost

 Ollako vai eikö olla on samanlaista pohdintaa kun itselleen selittely, että pitäisikö vai ei tehostaa liikkumista ? Jos nimittäin aikoo saada tuloksia. Luin eräästä artikkelista, että jos läskit on tulleet parin vuosikymmenen aikana, ei voi odottaa että ne lähtevät pysyvästi muutamassa kuukaudessa. Mutta mitään tekemättä ei mitään tapahdu ja pitää kiittää itseään jatkuvan ruoskimisen sijasta. Takkuisesta urheilijan urastani huolimatta, lankutusaikani on pidentynyt kahdestakymmenestä sekunnista minuuttiin ja kymmeneen sekuntiin. Siitä, että hakee apua yrittämiseensä on enemmän hyötyä kuin ainaisesta aloittamisesta ja talsimisesta jojoilun suossa. Olen saanut valtavasti apua jenkkisvalmennuksesta.  Tänä talvena olen ylittänyt itseni ja astunut monen rajan yli epämukavuusalueelle.  Tuloksena on ollut muutos. Liikun säännöllisesti useita kertoja viikossa. Tämä postaus ei enempää selittelyjä kaipaa. Kuvat todistavat uudesta uljaasta elämäntyylistäni. Paljastettakoon, että

Kun joku on elämänmakuista, se viittaa erityisesti koskettavaan, olkoon se sitten hyvää tai pahaa, se on jotain sellaista, joka virtaa sisällä ja tuntuu. Jos olet lukenut tätä blogia alusta alkaen, tiedät, että aloitin matkan jäätyäni leskeksi. Olin yksin autiolla saarella, halusin tehdä elämänmuutoksen ja päästä jojolaihduttamisesta eroon. Leskenä ollessa kaikki näytti yksinäiseltä, pimeältä ja tylsältä, ajoittain jopa toivottomalta. Uusi rakkaus tuntui yhtä mahdottomalta kuin matka auringon pinnalle.  Uusi mies, nykyinen aviomieheni, istahti viereeni syvimmässä laaksossa ollessani lämpimänä kesäiltana. Hän tuli vastauksena rukoukseeni. Menimme naimisiin viisi viikkoa sen jälkeen. Ehkä jotkut pitivät meitä hulluina. Elämä on lyhyt eikä koskaan tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan, joten otimme riskin ja hyppäsimme tuntemattoman rakkauden virtaan. Kokeaksemme elämänmakua. Elämäntapojen muutosprosessit koskettavat väkisinkin kaikkia osa-alueita. Ne ovat kokonaisvaltaisia

Kuten aiemmin kerroin, päätin lopettaa kalorien laskennan ja siirtyä uuteen aikakauteen. Olen harjoitellut nyrkkimäärän käyttöä ja verkkokurssilla opastettua tietoista syömistä, itse kutsun sitä pysähtymiseksi ruuan ääreen. Keskityn. Ajattelen. Joka suupalaa.  Nyrkkimittaresepti menee kutakuinkin näin: - kämmenellinen proteiinia - nyrkillinen vihanneksi - käden kuppi hiilihydraatteja - peukalon koko rasvaa  Aika helppoa vai mitä? Uskoisin, että meidän ikuisten laihduttajien suurimpana ongelmana on elämään liittyvät erilaiset sosiaaliset tilanteet kuten juhlat. Silloin ei ole saatavilla itse suunniteltua ja valmistettua ruokaa, jossa kaikki ravitoaineet ja kalorit ovat prikulleen kohdillaan. Eikä grammaakaan liikaa rasvaa tai sokeria.  Jos on valmis ateriasuunnitelma ja sitä noudattaa, laihtuu taatuusti. Entä kun sitä ei voi noudattaa? Onko sitten heti ihan hukassa? Mitä teen? Koko dieetti taas menee päin mäntyä. Menkööt. Jatkan taas maanantaina, kun arki

Ensimmäinen viikkotehtävä vei minut motivaation etsimisen syöksykierteeseen. Miksi olen tällä kurssilla? Miksi haluan laihtua? Vuosi sitten postauksessani olin jokseenkin samankaltaisten ajatusten äärellä. Silloin elämäntilanteeni oli toisenlainen. Raahasin surusäkkiä ja töissä oli kuormittavaa. Tuttua? Tilanne ei suinkaan helpottanut kevätauringossa vaan alakuloisuus syveni. Se oli kovin ihmeellistä, koska olen perusluonteeltani lähes yltiöpositiivinen. Näin valon pilkahduksia, mutta arjen askelissa oli lyijypainot, joilla raahustin päivästä toiseen. Nyt elämäni on varsin erilainen. Olen vaimo ja asun toisella paikkakunnalla peltojen keskellä uusioperheessä. Vuosi sitten olin leski ja asuin kaupungissa yksin. Tehtävänä oli siis etsiä motivaation syvintä olemusta kysymällä tärkein kysymys itseltä kertaa viisi. Aloitan siis perusasiasta: - Miksi ostit tämän valmennuksen? - Siksi koska haluan laihtua ja parantaa lihaskuntoani - Miksi haluat laihtua ja parantaa lihasku

Hyvästi kalorit! Olette tulleet tienne päähän ja on aika sanoa hyvästit, tiemme eroavat. Superdieetistä kaikki alkoi, jatkoi matkaa kalorilaskentaan. Te olette opettaneet minulle paljon, mutta nyt hidastatte ja tukehdutatte. Tarvitsen jotain sujuvampaa ja luonnikkaampaa. Olen kuukausia tutkinut eri palveluntarjoajien verkkokursseja ja päädyin Maikkiin. Tuo iloinen ja arkirealistinen timmi nainen tempaisi minut mukaansa. Ei luvannut kuuta taivaalta vaan työkaluja ja vahvan ammattitaitonsa. Lähden siis jenkkakahvoineni Maikin matkaan ja toivon pääseväni ainakin askeleen lähemmäs tiimalasia. Eilen se alkoi ja onneksi se ei ole maanantai. Maanantai soturina en haluaisi jatkaa. Hyvä veto! Kurssi alkoi juuri niillä asioilla mitä kaipasin. Kaksi päivää takana ja olen tosi tyytyväinen 😂👍😉 Lupaan päivittää vähintään viikoittain matkaani, mitä opin ja mitä en. Olen siis matkani puolivälissä. Voitte lukea siitä postauksestani:-15kg,laihduttamista kakku taivaassa. Ja tavoite on päästä maalii

Pikadieettien sijaan useimmat verkkovalmennuksia tarjoavat yritykset keskittyvät nykyään mielenmuutokseen, jonka avulla onnistuu pysyvä laihtuminen. Jotkut lupaavat sen tapahtuvan nopeasti, toiset hitaasti. Kaikilla ylipainoisilla naisilla on alitajunnassaan sama päämäärä: olla nopeasti laiha. Miksei hoikistuminen usemmiten onnistu? Mitäpä, jos tänä vuonna oikeasti onnistuisi. Yhtä mieltä ollaan pääsääntöisesti siitä, että pikadieetit tuottavat vain vähän pysyvää tulosta. Kuin tuli, ne ovat hyviä renkejä mutta huonoja isäntiä. Tarvitaan sellainen isäntä, joka aikaansaa pysyvän muutoksen.  Mielenmuutos on aavistuksen kulutettu sana, mutta on pysyvän hoikistuminen ratkaisu. Maailmassa muutos on pysyvää ja tempaa mukaansa jokaista vaativaan sävyyn.  Tiedän vain yhden asian joka ei muutu, mutta se ei olekaan tästä maailmasta. Minulle eräs pikadieetti toimi renkinä ja käynnisti mielenmuutoksen. Renki oli rohkaiseva ja antoi toivon onnistumisesta.   Hormoonit tekevät naisen e