me naisten vertaistuki
Keski-iässä elämä on varsin erilaista mitä kaksikymmentä vuotta sitten. Kun makaa sohvalla päivän, katoaa 5% lihasmassasta. Elimistö ei todellakaan enää uusiudu vaan jatkaa vääjäämättä kohti rappiotaan. On kremppaa toisensa perään. Polvet naksuu ja lonkkaa kiristää, mielialat heittelee laidasta laitaan pahemmin kuin murrosiässä. Nykyään tosin käsittelee tunteita elämänkokemusviisaudella. Kun sitten viiskymppisenä alkaa kuntoilun, mistä saa apua? Rahalla saa kaikkea. Paitsi oman ikäistä treenaria. Eli vertaistukea. Fitnes porukat on nuoria ja kovin samanlaisesta muotista tehtyjä nykyään. Emme me keski-ikäiset välttämättä halua olla sellaisia. Meillä on jo kohtalaisen hyvä itsetuntemus ja tiedämme mitä haluamme. Toisaalta viiskymppisenä puntaroi elämäänsä uudelleen. Tapahtuiko kaikki se mistä unelmoitiin nuorena? Minne elämä meni? Ja se meni hujauksessa. Emme tuijottele peilistä itseämme päivästä toiseen, tiedämme että rintamme roikkuvat muutoinkin. Olemme parkkiintunee