Fancyfiftylady

Miten meni niinkuin omasta mielestä leivontaviikko, kyselin maanantaiaamuna itseltäni. Aika mennä vaa´alle. Sanoithan juuri toissa viikolla, että se on paras ystäväsi. Näissä kireissä tunnelmissa herätyskello torkutti ja jouduin aloittamaan normaaliviikon. Katso näitä ihania voitaikinaan tehtyjä puolukkapiiraita. Ne sekä näyttävät että olivat herkullisia. Resepti on Kinuskikissalta. Montako meni? Ehkä viisi... noin pari sataa kaloria per eli tonni extraa... Kuinka olisinkaan halunnut jäädä vielä toiseksi viikoksi leivontasaarelleni. Leivontaviikolla tiistaihin saakka pääsin vielä kohtalaisella kalorilaskennalla, sitten jouduin antamaan periksi. Miksi? Koska leipominen on niin hauskaa ja leivonnaiset ihania. Mitä opin? Sen, että tulee huono ja väsynyt olo, kun syö liikaa. Toisaalta tiesin senkin jo ennestään. Lisäksi opin, että kalorien laskenta on omavalvontaelimeni. Arkeen paluu oli ilman valvontaa kahta rankempaa. Kun pääsin yli rankimmasta eli normaalimaanantaista tiistai

Aurinkoista sunnuntaiaamua sinulle lukijani. Aloitin taasen päivän herättyäni brunssilla. Idean sain jälleen kerran netistä, koska yksi elämänmuutoksen tavoitteistani on opetella uusia ruokia. Se perustuu siihen, kun luovun jostain vanhasta, täytyy tilalle tulla jotain uutta. Se auttaa luopumisen aiheuttamaan ahdistukseen. Tällä viikolla olen oppinut, että yksi merkittävimmästä jojolaihduttamisen tuloksettomasta ongelmasta on se, kun pinnistelee ja pinnistelee ettei ottaisi herkkuja ja odottaa ja odottaa vain sitä päivää, milloin ottaa herkkua. Sitten eräänä päivänä antaa periksi ja himoissansa syö ison magnumin, jättimäisen viinerin, suklaalevyn ja ajattelee että jaahas tämä oli sitten tässä. Överit. Ja överiksi menee samalla koko päivä. Aloitan taas huomenna uudelleen. Ei niin. Vaan ihan rauhallisesti nauttien syö viinerin, lisää sen päivän ruokasaldoon, mikä se sitten kenelläkin on ja jatkaa painonhallintaa, hyvällä menestyksellä kuten siihenkin saakka. Minulla tämäntyyppinen to

Eräs työkaverini innostui tänään kalorien laskennasta, kun kerroin hänelle SULAMOSTA. Käytännössä me olemme muodoiltamme pitkälti samankaltaisia. Myös dieettihistoriamme yhdistää meitä. Hänenkin keittiöstään löytyy kaikki tarvittava välineistö painonpudottamiseen. On elintarvikevaakaa, sauvasekoitinta, protskujauheita, vitskuja, sheikkeriä ja todennäköisesti hänenkin kätköistään löytyy muutama jumppavideo. Itse olen siinä asiassa modernisoitunut. Laitoin vhässät jokin aika sitten kierrätykseen ja roskiin. Hankin jumppapallon, jota koiranikin pelästyi. Tarvittaessa siirtelen jumppapalloa tieltäni eri kohtiin huushollissani. Eräässä jumppavideoappsissä on liike, miten palloa heilutellaan käsien välissä eli liikuntaa sekin. Olen siis työkaverini ja ehkä monen muunkin ikäiseni naiset tavoin hankkinut vuosien varrella jos jonkinlaista painonpudotusapuvälinettä. Kilot sen sijaan ovat ja pysyvät, muutama on jopa tullut lisääkin. Kun kaikista laihdutushärpäkkeistä katoaa uutuuden viehätys,

Tervehdys, juuri sinä, jos on kiirettä koneella tai stressin tuntua, laita taustalle youtubesta pyörimään Hyvän mielen metsäkävelyt: kevät, kesä,syksy ja talvi. Jos teet niin töissä, työkaverikin rentoutuu. Soitan lähes päivittäin, koska niistä menee ihan euforiseen tilaan. Aloitin tämän sunnuntaiaamun ihanalla sinkkubrunssilla eli jättikokoisella lämpimällä leivällä, nam Painonpudottajille tiedoksi, että satsissa on 355kcal, eli kohtuumäärä brunssille. Resepti kokeiltavaksi: Iso täysjyvä leipä (lidl bio wholemeal rye bread) Pohjalle 1 tl kotisinappia ja 1 tl heinz ketsuppia, levitteeksi 2 viipaletta saunapalvikinkkua muutama suolakurkun siivu (käytän Felixin amerikan viipaleita, ne on niin rakastettavia) 20g homejuustoa 25g Kuusamo juustoraastetta Paprikaa, tomattia, sipulia maun mukaan, mulla aika reilusti, koska niillä saa lisättyä vähillä kaloreilla annoskokoa, ja terveellisyyttäkin ... Sitten vaan mikroon noin runsas minuutti ja herkuttelemaan. Jos jaksaa, niin voi

Meinasin kirjoittaa otsikoksi `rennosti hoikka´, enne? Joka tapauksessa painoni putoaa hissukseen mutta tasaiseen tahtiin vaikka en ole osallistunut yhteenkään `erikoisvalmennukseen´, joissa luvataan jotain ihan uutta ja erilaista. Yhteistä noille valmennuksille on, että ne ovat pääsääntöisesti lyhytkestoisia paketteja, joiden pitäisi antaa valmiudet loppuelämäksi... Tuhannet ja tuhannet ovat saaneet niistä apua. En epäile sitä, koska muutenhan valmentajat olisivat työttömiä. Itse pysyttelen sitkeästi itsevalmennuksessa. Saan syödä mitä huvittaa ja jumpata milloin huvittaa. Eri valmennusten mukaan oikein olen tehnyt sen, että teen itselleni miellyttäviä asioita. Suurin muutos mitä olen tehnyt viimeisen parin viikon aikana on, että käyn vaa´alla joka ikinen aamu. SULAMO piirtää kaunista alaviistoista käyrää, jonka ihailulla voi aloittaa joka päivän. Se pitää ruodussa. Samalla oppii lisää itsestään. Monissa valmennuksissa sanotaan, että ruokien punnitseminen ei ole normaalia. Min