leivontaviikon jälkimainingeissa
Miten meni niinkuin omasta mielestä leivontaviikko, kyselin maanantaiaamuna itseltäni. Aika mennä vaa´alle. Sanoithan juuri toissa viikolla, että se on paras ystäväsi. Näissä kireissä tunnelmissa herätyskello torkutti ja jouduin aloittamaan normaaliviikon.
Katso näitä ihania voitaikinaan tehtyjä puolukkapiiraita. Ne sekä näyttävät että olivat herkullisia. Resepti on Kinuskikissalta. Montako meni? Ehkä viisi... noin pari sataa kaloria per eli tonni extraa... Kuinka olisinkaan halunnut jäädä vielä toiseksi viikoksi leivontasaarelleni.
Leivontaviikolla tiistaihin saakka pääsin vielä kohtalaisella kalorilaskennalla, sitten jouduin antamaan periksi. Miksi? Koska leipominen on niin hauskaa ja leivonnaiset ihania. Mitä opin? Sen, että tulee huono ja väsynyt olo, kun syö liikaa. Toisaalta tiesin senkin jo ennestään. Lisäksi opin, että kalorien laskenta on omavalvontaelimeni. Arkeen paluu oli ilman valvontaa kahta rankempaa.
Kun pääsin yli rankimmasta eli normaalimaanantaista tiistaihin, olin jälleen voiton puolella. Miten jumpat? Päivittäin tietysti ja kiihtyvällä tahdilla... Tosiasiassa murtunut häntäluuni on vaivannut siinä määrin, että en ole jaksanut ajatellakaan jumppaamista. Vaikka luonnollisesti olisin voinut jotain tehdä. Selityksiä aina on riittämiin, ettei tarvitsisi lihasparkoja rasittaa.
Onneksi minulla on tämä blogi. Nyt tämä täyttää sille annetun tehtävä. Muuten överiviikkoni olisi jatkunut toisella samanalaisella. Olisin jäänyt leivontasaarelleni. Sen jälkeen olisin hiljalleen alkanut suunnitella uuden dieetin aloitusajankohtaa ja aloittanut siis, jollen entistä lihavampana, niin ainakin lähes nollapisteestä suhteessa aiempaan. Ehkä astetta pahempanakin. Kuvailin juuri millaista on jojoilu elämässäni.
Palasin siis sorvin ääreen: spagettia ja jauhelihaa, perusateria, kohtalaisilla kaloreilla. Joskaan ei superfoodia, mutta siitä viis, tällä erää.
Puntarille en uskaltautunut. Vielä. Voisinko mahdollisesti seuraavalla leivontakerralla tehdä jotain toisin. Elän toivossa. Joku vastuu sentään minullakin kiloistani on. Kenellä toisella?
Työporukan kanssa mökillä Nuuksiossa oli mahtavaa. Kaikki oli lopulta kärsimyksen ja vaivan arvoista. Olen satoja muistoja rikkaampi. Iloisia ja toiveikkaita syyspäiviä sinulle. Laituritunnelmaisia terveisiä myös C:ltä
Katso näitä ihania voitaikinaan tehtyjä puolukkapiiraita. Ne sekä näyttävät että olivat herkullisia. Resepti on Kinuskikissalta. Montako meni? Ehkä viisi... noin pari sataa kaloria per eli tonni extraa... Kuinka olisinkaan halunnut jäädä vielä toiseksi viikoksi leivontasaarelleni.
Leivontaviikolla tiistaihin saakka pääsin vielä kohtalaisella kalorilaskennalla, sitten jouduin antamaan periksi. Miksi? Koska leipominen on niin hauskaa ja leivonnaiset ihania. Mitä opin? Sen, että tulee huono ja väsynyt olo, kun syö liikaa. Toisaalta tiesin senkin jo ennestään. Lisäksi opin, että kalorien laskenta on omavalvontaelimeni. Arkeen paluu oli ilman valvontaa kahta rankempaa.
Kun pääsin yli rankimmasta eli normaalimaanantaista tiistaihin, olin jälleen voiton puolella. Miten jumpat? Päivittäin tietysti ja kiihtyvällä tahdilla... Tosiasiassa murtunut häntäluuni on vaivannut siinä määrin, että en ole jaksanut ajatellakaan jumppaamista. Vaikka luonnollisesti olisin voinut jotain tehdä. Selityksiä aina on riittämiin, ettei tarvitsisi lihasparkoja rasittaa.
Onneksi minulla on tämä blogi. Nyt tämä täyttää sille annetun tehtävä. Muuten överiviikkoni olisi jatkunut toisella samanalaisella. Olisin jäänyt leivontasaarelleni. Sen jälkeen olisin hiljalleen alkanut suunnitella uuden dieetin aloitusajankohtaa ja aloittanut siis, jollen entistä lihavampana, niin ainakin lähes nollapisteestä suhteessa aiempaan. Ehkä astetta pahempanakin. Kuvailin juuri millaista on jojoilu elämässäni.
Palasin siis sorvin ääreen: spagettia ja jauhelihaa, perusateria, kohtalaisilla kaloreilla. Joskaan ei superfoodia, mutta siitä viis, tällä erää.
Puntarille en uskaltautunut. Vielä. Voisinko mahdollisesti seuraavalla leivontakerralla tehdä jotain toisin. Elän toivossa. Joku vastuu sentään minullakin kiloistani on. Kenellä toisella?
Työporukan kanssa mökillä Nuuksiossa oli mahtavaa. Kaikki oli lopulta kärsimyksen ja vaivan arvoista. Olen satoja muistoja rikkaampi. Iloisia ja toiveikkaita syyspäiviä sinulle. Laituritunnelmaisia terveisiä myös C:ltä
Kommentit
Lähetä kommentti