Fancyfiftylady

Olen pitkään halunnut julkaista tämän. Minulle on usein sanottu, miksi en pidä leivontablogia. Siksi, koska leipominen on rentouttava harrastus ja leivon vain ilahduttaakseni muita ihmisiä. Nyt joku ajattelee ettei ole ihme, että painonpudotustahtini on pitkäveteistä piimää. Toiseksi, en oikeasti pysty kilpailemaan upeiden leivontabloggaajien maailmassa. Jätän sen työn heille.  Tänään kuitenkin mittarissa - 15kg. Huolimatta näistä kakuista se on mahdollista. Ja arvaattehan, että leipomisen aikana myös taikinaa ja täytteitä pitää maistella 😉😅 Viime lauantaina sain kuitenkin niin huonon olon kakkupalasta, että päätin jättää kakut jatkossa syömättä.  Syyskuun häämatkalla samanlainen sattui munkkirinkilän kohdalla. Ihan kauhea ällötys ja väsy.  Kolmanneksi mieheni ei pidä kakuistani. Hän sanoi etten pysty leipomaan sellaista kakkua, mistä hän pitäisi. Onko se uusi haaste vai merkki kakku-uran lopettamiselle? 

Miksi minua ei ymmärretä? Samoin voi kysyä, miksi en ymmärrä muita? Yritänkö edes? Onko minulla halua ymmärtää vai odotanko vain, että minua ymmärretään ja vasta sen jälkeen ymmärrän lähimmäistäni paremmin? Omista hauraista lähtökohdistani pitää yrittää. Toisen ihmisen ymmärtämiseen on osin unohdettava itsensä. Olen ihminen, joka herkästi vetäytyy murehtimaan omaan maailmaansa omia epäonnistumisiani, koska en halua kuormittaa muita. Pintani on sen vuoksi usein kohmeessa, mutta ei jäässä. Lämmitän sitä hymyllä. Nykypäivänä puhutaan paljon kiireisen elämäntavan haasteista ja siitä, miten se kuormittaa ihmissuhteita. Muutin hiljattain maalle, jossa meillä on ulkosauna. Kuulin eilen mieheltäni, että siinä asui sodan jälkeen Karjalasta muuttanut lapsiperhe. Siinä on yksi huone, joka toimitti keittiön, olohuoneen ja makuuhuoneen virkaa. Kaupunkilaisesta se näyttää vanhanaikaiselta pihasaunalta. Minulle se on tunnelmallinen pihasauna. Suomen jälleenrakentajille se oli koti. Miten he eli

Jos kuuntelee liian kauan yksinään pään sisällä olevia ääniä, jotka sanelevat, minkälainen pitää olla, voi oman ainutlaatuisuuden kuva hämärtyä. Liian usein äänten sekamelska kertoo, millaisia meidän pitäisi olla, miltä meistä pitäisi tuntua ja mitä meidän pitäisi tehdä ollaksemme tarpeeksi hyviä, emmekä siltikään kelpaa. Malleja on niin monia. Kun maailma haavoittaa syvimmin, voi vahingossa rakentaa identiteetin jonkin hetkellisesti parantavan lähteen varaan. Väärä lähde voi olla korvike sisäiselle puutostaudille.  Maailma ympärillämme kohisee. Joskus on vaikea kuulla omaa ääntään saati mitä sisältä kuuluu. Erilaiset läsnäolo ja tietousuusharjoitukset ovat valtavan suosittuja. Pohjimmiltaan ne perustuvat itsetuntemuksen lisääntymiseen, oman itsensä kuuntelemiseen ja rauhan löytämiseen. Kaikki ovat hyviä asioita.  Missä on rauha? Mitä se tarkoittaa ? Löytyykö rauha sisältä vai ulkoa ja miltä sen oikeasti pitäisi tuntua? Rauhaa on niin monenlaisia kuten on ihmisiäkin. Voiko olla

Kelasin takaisinpäin ensimmäistä elämäntapamuutosvuottani. Jokseenkin kauhistuin. Arki tarjoilee eteemme houkutuksia ja kiusauksia toinen toisensa perään. Miten selviämme niistä siten, että pysymme jokseenkin valitsemallamme tiellä? Ohjeiden puutetta emme voi syyttää. Virtuaalimaailma on niitä pullollaan, joista jokainen voi valita mieleisensä. Itse olen viime aikoina tarttunut muutamiin ilmaisiin ja kieltämättä niistä aina jotain uutta jää taskuun. Toistaiseksi en ota maksullisia. Vain siinä tapauksessa, että minulla on aikaa sitoutua niihin. Aika. Se onkin ystävä, jonka kanssa haluaisin syventää suhdetta. Mieheni on  ajankäytön mestari. Hän on aina täydellisessä aikataulussa, koska hän kalkuleeraa päässään jako-ja kertolaskuja nopeuden matemaattisilla suureilla. Oikeasti. Kuka sellaiseen pystyy? Hän. Se on mahdollista. Jokatapauksessa jopa ilmaisten ohjelmien päivittäinen seuraaminen on ajankäytölleni haasteellista. Pitää ilmeisesti opetella jonkin verran lisää kalkule

Pahoitteluni pitkästä postausviiveestä. Kohta kerron mistä se johtuu ja sitten ymmärtänette. Ensimmäistä muutoskuvaani olen hauduttanut blogin julkaisemattomien postausten kätköissä jo kuukausia. Tuhansia itkuja, tunteiden vuoristorataa ja yksinäisiä tunteja on kulunut ensimmäisestä postauksestani, jossa kerroin leskeydestäni, johon johti pieni suuri rakkaustarina. Viime kesän lopussa elämääni tuli puskista tai tarkemmin nopeana rukousvastauksena leskimies. Hän vei jalat ja jopa maan altani. Se on totta oikeasti. Muutin pois jopa rakkaasta kotikaupungistani. Kummallista, että en jäänyt sitä kaipaamaan. Ehkä minua oli siihen valmisteltu. Jokin tai joku oli muotoillut savisesta sydämestäni uuden muodon. Sen takia uskalsin irrottautua lähes kaikesta entisestä ja ottaa hypyn, ei tyhjyyteen, vaikka melkein, mutta tuntemattomaan. Katsokaa tuota ratsastuskuvaa. Ensimmäisessä olen perunasäkki ja viereisessä pysyvästi - 13kg ja kannattelen itseäni jo kohtalaisen ryhdikkäästi. Rohkaiseva kuva.

Tämä ihanuus on jaettava heti.  Katsoin somessa videon jossa tehtiin kukkakaalipohjalla pizzaa. Sekään ei siis fitnespiireissä ole mikään uusi juttu, mutta minulle oli. Olin nimittäin aina ajatellut, että se on jotenkin äärimmäisen hankalaa. Ei ollut. Näin tein:  Lidl:n 1kg sekapakastejuureksia pussi, jotka sulatin ja soseutin.  Puristin ylimääräiset nesteet pois Lisäsin kaksi kananmunaa, 150g juustoraastetta ja mausteita  Levitin puolet pellille, toinen puoli jääkaappiin odottamaan.  Paistoin 200astetta uunissa ja  vähän aikaa grillivastuksella vajaa puoli tuntia yhteensä, siis kun oli rapeaa.  Pois uunista ja päälle tomaattipyree ja täytteet, laitoin 100g jauhelihaa, suolakurkkua, paprikaa, sipulia ja n. 60g juustoraastetta, oreganoa. Uunista tulleena. Laskin että tällä pohjalla ja vähärasvaisella juustolla voi vähentää pizzan kaloreita jopa puolella herkuttelemisesta tinkimättä.  Ja leffan kanssa  nautiskelemaan sohvalle. 

Yritin saada blogiini trendikkyyttä. Innovoin viherpirtelön rairuohosta. Olin kasvattanut ohraa. Kävi niin, että blenderi alkoi kärytä, koska ruohot tarttuivat teriin niitä jarruttaen. Saattoi olla viimeinen blendaus sillä laitteella. Luin La Vida blogista, että hänellä on joku Vitamix merkkinen ihanuus. Googlaamalla selvisi, että sen hinta on noin 700€!Aivan. Että sen takia minulla ei ole sellaista. Nähtäväksi jää miten käy suurten suunnitelmieni eli uusien reseptikokeilujeni, kun ei ole superblenderiä. Pitäisi tehdä kaikkia ihania terveyssuperfoodpalleroita ja patukoita, mitä kaikki pyykkilautavatsaiset popsivat. En lannistunut vihersmoothieni epäonnistumisesta ja päätin, että nytpä kehitän proteiiniviheraamiaismuffinit.... Ei tullut julkaisukelpoisuuden ylittäviä 🤣 Minulle kuuluu kevättuulia. Tämän kuukauden tavoitteena on - 3,5kg ja sitten pääsen seuraavalle kymmenluvulle ja se antaa uusia voimia kohti kesää. Paino on hieman jumittunut, mutta eipä ihme koska hieman suklaa