Fancyfiftylady

Miksi minua ei ymmärretä? Samoin voi kysyä, miksi en ymmärrä muita? Yritänkö edes? Onko minulla halua ymmärtää vai odotanko vain, että minua ymmärretään ja vasta sen jälkeen ymmärrän lähimmäistäni paremmin? Omista hauraista lähtökohdistani pitää yrittää. Toisen ihmisen ymmärtämiseen on osin unohdettava itsensä. Olen ihminen, joka herkästi vetäytyy murehtimaan omaan maailmaansa omia epäonnistumisiani, koska en halua kuormittaa muita. Pintani on sen vuoksi usein kohmeessa, mutta ei jäässä. Lämmitän sitä hymyllä. Nykypäivänä puhutaan paljon kiireisen elämäntavan haasteista ja siitä, miten se kuormittaa ihmissuhteita. Muutin hiljattain maalle, jossa meillä on ulkosauna. Kuulin eilen mieheltäni, että siinä asui sodan jälkeen Karjalasta muuttanut lapsiperhe. Siinä on yksi huone, joka toimitti keittiön, olohuoneen ja makuuhuoneen virkaa. Kaupunkilaisesta se näyttää vanhanaikaiselta pihasaunalta. Minulle se on tunnelmallinen pihasauna. Suomen jälleenrakentajille se oli koti. Miten he eli

Jos kuuntelee liian kauan yksinään pään sisällä olevia ääniä, jotka sanelevat, minkälainen pitää olla, voi oman ainutlaatuisuuden kuva hämärtyä. Liian usein äänten sekamelska kertoo, millaisia meidän pitäisi olla, miltä meistä pitäisi tuntua ja mitä meidän pitäisi tehdä ollaksemme tarpeeksi hyviä, emmekä siltikään kelpaa. Malleja on niin monia. Kun maailma haavoittaa syvimmin, voi vahingossa rakentaa identiteetin jonkin hetkellisesti parantavan lähteen varaan. Väärä lähde voi olla korvike sisäiselle puutostaudille.  Maailma ympärillämme kohisee. Joskus on vaikea kuulla omaa ääntään saati mitä sisältä kuuluu. Erilaiset läsnäolo ja tietousuusharjoitukset ovat valtavan suosittuja. Pohjimmiltaan ne perustuvat itsetuntemuksen lisääntymiseen, oman itsensä kuuntelemiseen ja rauhan löytämiseen. Kaikki ovat hyviä asioita.  Missä on rauha? Mitä se tarkoittaa ? Löytyykö rauha sisältä vai ulkoa ja miltä sen oikeasti pitäisi tuntua? Rauhaa on niin monenlaisia kuten on ihmisiäkin. Voiko olla

Kelasin takaisinpäin ensimmäistä elämäntapamuutosvuottani. Jokseenkin kauhistuin. Arki tarjoilee eteemme houkutuksia ja kiusauksia toinen toisensa perään. Miten selviämme niistä siten, että pysymme jokseenkin valitsemallamme tiellä? Ohjeiden puutetta emme voi syyttää. Virtuaalimaailma on niitä pullollaan, joista jokainen voi valita mieleisensä. Itse olen viime aikoina tarttunut muutamiin ilmaisiin ja kieltämättä niistä aina jotain uutta jää taskuun. Toistaiseksi en ota maksullisia. Vain siinä tapauksessa, että minulla on aikaa sitoutua niihin. Aika. Se onkin ystävä, jonka kanssa haluaisin syventää suhdetta. Mieheni on  ajankäytön mestari. Hän on aina täydellisessä aikataulussa, koska hän kalkuleeraa päässään jako-ja kertolaskuja nopeuden matemaattisilla suureilla. Oikeasti. Kuka sellaiseen pystyy? Hän. Se on mahdollista. Jokatapauksessa jopa ilmaisten ohjelmien päivittäinen seuraaminen on ajankäytölleni haasteellista. Pitää ilmeisesti opetella jonkin verran lisää kalkule

Pahoitteluni pitkästä postausviiveestä. Kohta kerron mistä se johtuu ja sitten ymmärtänette. Ensimmäistä muutoskuvaani olen hauduttanut blogin julkaisemattomien postausten kätköissä jo kuukausia. Tuhansia itkuja, tunteiden vuoristorataa ja yksinäisiä tunteja on kulunut ensimmäisestä postauksestani, jossa kerroin leskeydestäni, johon johti pieni suuri rakkaustarina. Viime kesän lopussa elämääni tuli puskista tai tarkemmin nopeana rukousvastauksena leskimies. Hän vei jalat ja jopa maan altani. Se on totta oikeasti. Muutin pois jopa rakkaasta kotikaupungistani. Kummallista, että en jäänyt sitä kaipaamaan. Ehkä minua oli siihen valmisteltu. Jokin tai joku oli muotoillut savisesta sydämestäni uuden muodon. Sen takia uskalsin irrottautua lähes kaikesta entisestä ja ottaa hypyn, ei tyhjyyteen, vaikka melkein, mutta tuntemattomaan. Katsokaa tuota ratsastuskuvaa. Ensimmäisessä olen perunasäkki ja viereisessä pysyvästi - 13kg ja kannattelen itseäni jo kohtalaisen ryhdikkäästi. Rohkaiseva kuva.