dieettimokien jälkeistä elämää

Aurinkoista sunnuntaiaamua sinulle lukijani. Aloitin taasen päivän herättyäni brunssilla. Idean sain jälleen kerran netistä, koska yksi elämänmuutoksen tavoitteistani on opetella uusia ruokia. Se perustuu siihen, kun luovun jostain vanhasta, täytyy tilalle tulla jotain uutta. Se auttaa luopumisen aiheuttamaan ahdistukseen.

Tällä viikolla olen oppinut, että yksi merkittävimmästä jojolaihduttamisen tuloksettomasta ongelmasta on se, kun pinnistelee ja pinnistelee ettei ottaisi herkkuja ja odottaa ja odottaa vain sitä päivää, milloin ottaa herkkua. Sitten eräänä päivänä antaa periksi ja himoissansa syö ison magnumin, jättimäisen viinerin, suklaalevyn ja ajattelee että jaahas tämä oli sitten tässä. Överit. Ja överiksi menee samalla koko päivä. Aloitan taas huomenna uudelleen. Ei niin. Vaan ihan rauhallisesti nauttien syö viinerin, lisää sen päivän ruokasaldoon, mikä se sitten kenelläkin on ja jatkaa painonhallintaa, hyvällä menestyksellä kuten siihenkin saakka. Minulla tämäntyyppinen toiminta on ollut yksi suurimmista ongelmista painonpudotustaisteluissani.

Brunssin reseptin nappasin siis Ehrmannin facebookin sivujen kautta Uusi Kuu -blogista. Koska haluan kehittää pihlajanmarjareseptejä, kuten aiemmin jo lupasin, kehitin rahkakaurapannukakuista oman versioni. Ruokavaliossani on jatkuvasti pulaa myös kuiduista ja siksi muutin reseptiä senkin suhteen. Voin suositella, maku oli ihan järisyttävän hyvää!!

Painonhallitsijan rahkapannaribrunssi

Noin 1 dl pakastettuja pihlajanmarjoja
30g banaania
30g omenaa
2 tl cane sugaria
1 rkl puristettua sitruunamehua

Soseuta nuo kaikki keskenään, erityisen hyvin pihlajanmarjat.
Lisää sitten
1 prk Ehrmanin pehmeää rahkaa
1 dl neljän viljan hiutaleita
30g psylliumjauhetta
30g ruisjauhoa
1 rkl ruokaöljyä
1 tl kanelia ja maun mukaan esim. vaniljajauhetta
Itse laiton muutaman tipan Wiltonin makuesansseja (sitruuna, kaneli ja vanilja)

Sekoita ja paista miedolla lämmöllä teflonpannulla ilman tai öljyn kanssa. Mikä estää kokeilemasta myös vohvelipannua? Jos käytät öljyä, mittaa määrä. Itse käytin kahdeksan pannarin tekoon noin ruokalusikallisen öljyä. Yhdessä pannarissa siis jaettuna taikina kahdeksaan osaan, on noin 118 kcal. Kuvassa olevassa brunssilautasella on on kolme, lisäksi mansikoita noin 1 dl ja banaanin siivuja 30g. Kastikkeena Ehrmanin high protein Vanilla shot. Siis aivan täydellisen ihana sunnuntaiaamu! Kylkeen muutama kuppi maitokahvia :-) Koko satsissa on kaloreita noin 500 ja se on brunssille sopiva määrä.


ONNETTOMUUS JA SEN AIHEUTTAMAT UHAT

Sattuipa minulle perjantain ratsastustunnilla niin, että kohtasin pahimman pelkoni. Nyt oli minun vuoroni puksahtaa selästä maahan. Kaikki tapahtui hiljaisessa käynnnissä parissa sekunnissa. Hevonen säikähti pyöräileviä lapsia, otti sivuloikan ja minä nousin satulassa ilmaan ja tämähdin samassa istuma-asennossa maahan suoraan häntäluun päälle. Pelästyin oikeasti tosi paljon. Maasta käsin ensimmäinen ajatukseni oli, että missä on hevonen, koska pelästyin, että se juoksee päälleni. Näin ei käynyt, heppa vaan seisoskeli ja ihmetteli, että mitähän nyt tapahtui.

Olen aina ajatellut, että en selviä, jos putoan hevosen selästä ja se tapahtuu joskus kaukana tulevaisuudessa, kun vauhti on kova ja hyppään vaikkapa esteitä. Selvisin kuitenkin hengissä häntäluuvamman kanssa. Nyt on lempipuuhani eli kirjoittaminen haasteellista, koska en pysty kunnolla istumaan. Onneksi netistä löytyi siihenkin ratkaisu eli minkälaista tyynyä pidetään häntäluuvammassa. Samalla tulee harjoiteltua vähän lisää keskivartalolihaksia. Eräs kuuluisa laulajakin sanoin tv:ssä hiljattain, että ehkä hänen parhaimmat laulunsa ovat syntyneet juuri tuskaisimmissa elämänvaiheissa. Todellakin niin. Siihen uskon. Rikas elämä on täynnä tunteita laidasta laitaan, myös tuskaa ja ahdistusta. Joskus ne eivät mene ohi, vaan niiden kanssa on kuljettava. Ainakin ne pitävät nöyränä. Sopii siis minulle, jatkuvasti ylpeilevä sisimpäni saa toistuvaa opetusta.

Tavallisestihan istun aika kasassa, eli löhöän tuolilla heikkojen lihasteni vuoksi. Samalta näytän myös satulassa. Ystäväni oli kuvaamassa tuntia ja onnistui saamaan ennen putoamistani pari otosta, jossa näkyy, ettei istuntani ole juurikaan kehittynyt parin kuukauden aikana. Nyt istun nojaten liiaksi taaksepäin ja näytän, yllätys yllätys, ihan plösöltä siis kauhealta. Ikänä en enää laita valkoista toppia kun ratsastan. Vatsanseutuni michelin rengas näkyy sen avulla todella hienosti. Jouduin siis keskeyttämään tunnin, koska en voinut enää istua. Vaivoin pystyin ajamaan autoa ja kotimatkalla kaupan kautta käydessäni käteeni osui jos jonkinlaista herkkua, koska halusin lohduttaa itseäni sekä lievittää pelon aiheuttamaa kauhua. Kalorit menivät kuitenkin yli vain noin 150 ja kuitenkin pysyin kulutukseen nähden miinuksella.


OPETUSLAPSEUSKOULUN TUNNELMIA

Keskiviikon opetuslapseuskoulun opetus sai mieleni todella sekavaan tilaan. Vanhat opetukset, vastausta vaille jääneet kysymykset ja uuden opetuksen myötä kotiin lähtiessäni oli todella ristiriitaisissa tunnelmissa. Opettajalle esitin kysymyksiä ja hän yritti parhaansa mukaan niihin vastata. Kiitos siitä.

Opetuslapseuskoulun viikkoteemaan eli lähimmäisrakkauteen liittyy tällä viikolla useimmat uutiskynnykset ylittänyt kuuluisan laulajan päihdeongelma. Osa tuomitsee, osa ymmärtää, osa ei ymmärrä, osa ei yritäkään ymmärtää ja osa tuomitsee nekin jotka yrittävät ymmärtää.

Mielipiteeseen jokaisella on oikeus. Kysymys kuuluukin, onko järkevää sanoa aina heti mitä mieltä on? Olisiko rakentavaa odottaa hetki, tarkastaa omien mielipiteidensä taustoja ja sitä, miksi ei ymmärrä ja tai halua ymmärtää. Onko siitä haittaa? Onko rakentavaa olla vain taatusti yhtä ja ainoaa mieltä? Jos haluaa kynsinhampain pitää kiinni jostain tietystä kannasta, onko itsellä jokin pelko, josta ei halua tietää?

Opetuslapseuskoulussa opimme, että elämisen tarkoituksena on rakastaa. Pitää rakastaa itseä ja kaikkia ihmisiä. Jopa vihollisiakin. Siinäpä se. Siitä vaan rakastamaan. Minäminä -kulttuuri ei tue lähimmäisen rakastamista. Jos sellaista osoittaa, taustalla voi olla itsensä korostaminen. Esimerkiksi, että kertoo ystävilleen tai julkisesti osallistuvansa hyväntekeväisyyteen.

Ihminen ei omin voimin pysty rakastamaan ehdoitta. Sen osoittaa jo vanha sanontakin että `minä hyvää hyvyyttäni tein niin ja niin... ´. Myös uskovat viljelevät tätä sanontaa. Se kertoo ihmisen uskosta siihen, että hän on hyvä ja sen vuoksi tekee hyvää. Raamatussa Jeesus sanoi itsestään, ettei hänkään ole hyvä. Onko ihminen siis hyvä? Hyväksi minut tekee vain se, että Jumala katsoo minua Jeesuksen sovitustyön kautta. En todellakaan kykene omalla tahdonvoimallani rakastamaan vihollista. Ihmistä on helppo rakastaa, koska hän tekee hyviä asioita. Eikö niin, että sellaisen määrittelemme hyväksi ihmiseksi? Entä kun tämä rakastettava hyvä ihminen tekee perhesurman, loppuuko rakkaus siihen? Jos kyllä, silloin ihmisen rakkaus perustuu vain tekoihin eikä siihen, että jokainen ihminen lähtökohtaisesti on rakkauden arvoinen.

Monet kuolevat ihmiset katuvat eniten sitä, että eivät rakastaneet tarpeeksi. Joissain psykiatrian tutkimuksissa on tullut esiin, että monet sairaudet, sekä fyysiset että psyykkiset johtuvat rakkauden puutteesta. Vaikka en ole kyseisiä tutkimuksia lukenut, en epäile. Tämän sanon 15 vuoden hoitotyön kokemuksella. Paljonko vankimielisairaaloissa on näitä rakkautta vaille jääneitä? Heidän tekojensa aiheuttama viha ja katkeruus johtavat hyvässä ihmisessä ajatteluun, että niille ei rakkaus kuulu. Vanki on rangaistuksensa ansainnut, se on raamatullinenkin asia. Teoilla on aina seuraukset. Entä jos itse olisin syntynyt vaikkapa kadulle ja joutunut seksityöläiseksi 10 vuotiaana? Olisinko tehnyt sen jälkeen vain hyviä tekoja?

Mieheni kuolema opetti minulle sen, että millään muulla ei elämässä ole niin paljon väliä kuin rakastamisella. Siksi päätinkin alkaa päivittäin rukoilemaan, että Jumalan Pyhä Henki vaikuttaisi minussa niin, että olisin lähimmäisilleni jatkossa enemmän rakastava ja vähemmän itselleni. Kuolema on meille kaikille väistämätön. Sitä ennen on syytä rakastaa lähimmäistä enemmän. Toki Raamattu opettaa myös itsensä rakastamiseen. Mutta se on taas toinen iso asia, josta ei tällä kertaa enempää. Minullekin vielä hieman epäselvä ja vaikea asia. Uskovana tärkeää on pitää mielessä, että kristinusko ei ole siunausautomaatti. Sekin on itsekästä ja tavallaan kristinuskon perusajatuksesta harhaanjohtavaa.


BACK TO BISNES

Raskaista tunnelmista jälleen ihanuuden maailmaan, eli ruokaan. Lupasin alkuviikosta postailla arkiruokiani. Leskeyttä ei kukaan toivo eikä kaipaa, mutta koska nyt niin kävi, olen päättänyt nauttia siitä mitä minulla on. Nautin suunnattomasti yksinolosta ja sen tuomasta vapaudesta ja ajattomuudesta. Alla kuvia arkiruokahetkistäni:

Vasemmalla teeveen edessä nautittu kanapasta-ateria. Pastana testasin Myllyn paras ruiskaurapastaa ja se oli todella herkullista sekä ruokaisaa. Kastikkeena niinikän ihanaa kevyt ja paksu 4% ruokakermaa. Ateriassa on noin nelisen sataa kaloria eli ihan ok päivälliseksi.

Oikealla yläkulmassa on ruokaisa aamiaismunakas, jossa pinaattia, kananmunaa, sipulia ja hernemaissipaprikaa. Tuollaisella aamiaisella selviää kohtuu helposti lounaaseen.

Oikeassa alakulmassa on `pientä iltapalaa´ eli lämmintä voikkaria runsailla täytteillä, samantyyppinen, mitä viime sunnuntain brunssini oli. Kaloreita oli jäljellä hyvin, joten sen antamalla turvalla saatoin lisätä juustoja hieman reippaamalla kädellä. Näitä aterioita syöden painoni putoaa hitaasti mutta varmasti ja etenkin aika tasaisesti. Vielä ole valmis luopumaan juustoista, mutta ehkä olen siirtymässä sitä ajatusta kohti, että voisin vähentää sen määrää. Ensi viikko on ehkä `urani` haasteellisin. Nimittäin se on leivontaviikko. Viikonloppuna mennään työporukan kanssa Nuuksioon ja minulla on leivontavastuu. Tietenkin. Koska rakastan leipomista. Katsotaan, mitä paras ystäväni aamuvaaka sanoo ensi sunnuntaina. Tietenkin raportoin siitä tällä.

Nautin taas eräästäkin sadepäivästä koirapuistossa sadeviitan alla. Hengittelin raikasta syysilmaa ja ihastelin värikkäitä lehtiä koirani odottaessa kavereita. Kuulumisiin ensiviikkoon, iloa ja voimia sinulle, joka jaksoit lukea loppuun :-)