me naisten vertaistuki






Keski-iässä elämä on varsin erilaista mitä kaksikymmentä vuotta sitten. Kun makaa sohvalla päivän, katoaa 5% lihasmassasta. Elimistö ei todellakaan enää uusiudu vaan jatkaa vääjäämättä kohti rappiotaan. On kremppaa toisensa perään. Polvet naksuu ja lonkkaa kiristää, mielialat heittelee laidasta laitaan pahemmin kuin murrosiässä. Nykyään tosin käsittelee tunteita elämänkokemusviisaudella.


Kun sitten viiskymppisenä alkaa kuntoilun, mistä saa apua? Rahalla saa kaikkea. Paitsi oman ikäistä treenaria. Eli vertaistukea. 

Fitnes porukat on nuoria ja kovin samanlaisesta muotista tehtyjä nykyään. Emme me keski-ikäiset välttämättä halua olla sellaisia. Meillä on jo kohtalaisen hyvä itsetuntemus ja tiedämme mitä haluamme. Toisaalta viiskymppisenä puntaroi elämäänsä uudelleen. Tapahtuiko kaikki se mistä unelmoitiin nuorena? Minne elämä meni? Ja se meni hujauksessa. Emme tuijottele peilistä itseämme päivästä toiseen, tiedämme että rintamme roikkuvat muutoinkin. Olemme parkkiintuneet elämän myrskyissä eikä lapsen itku säikäytä. 



Olemme sinut jopa monien makkaroidemme kera. Kolmekymppinen, eikä ihan nelikymppinenkään ymmärrä viiskymppisen naisen elämää. Itsekin olen ollut siitä hämilläni. Yhtenä hetkenä on ihan mahtavaa, seuraavassa maailma romahtaa ja ihan kauhea raivo tulee päälle. Minähän olen itse rauhallisuus ja pitkämielisyys, vilukissakin. Nykyään olen tempperamenttinen ja kuumissani. Muutuin vilukissasta kuumaksi katiksi yhden vuoden aikana. Samoihin aikoihin huomasin, että kävellessä portaita, pitää varoa toista polvea. 




Viiskymppisenä on viimeistään aika olla oma itsensä. Miksi yrittää olla joku toinen nainen? On ainutlaatuinen, suoraselkäinen ja rohkea.  Toisen olemista ja yrittämistä ei pidä tyrmätä, vaan rohkaista. Elämä on niin lyhyt, että ei ole syytä tuhlata sitä valittamiseen. Onni löytyy arjen pienistä hetkissä. Ja kremppojen kanssa eletään. Rappioitumista voi hieman hidastaa. Keski-ikäistä ymmärtää parhaiten toinen samanlainen. Kannustakaamme toinen toistamme siis. Ehkä jonain päivänä saamme viiskymppisen fitnespersonaltrainerin. tai jonkun joka eläkepäivillä innostuu meitä kannustamaan. Jokainen liikuntahetki ja poltettu rasvakilo auttaa voimaan paremmin. Olkoon se hyötyliikuntaa tai koiran kunnon kohotusta. Suosittelen kokeilemaan. Nuorissa on uutta voimaa ja se kannattaa hyödyntää. Jokaisella on jotakin annettavaa. Otetaan se mikä hyvää on.








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikuiset viimeiset kiusaukset

mehukkaita arkiruokia

laihtumisen salaisuudet