Elämänmakuista

Kun joku on elämänmakuista, se viittaa erityisesti koskettavaan, olkoon se sitten hyvää tai pahaa, se on jotain sellaista, joka virtaa sisällä ja tuntuu. Jos olet lukenut tätä blogia alusta alkaen, tiedät, että aloitin matkan jäätyäni leskeksi. Olin yksin autiolla saarella, halusin tehdä elämänmuutoksen ja päästä jojolaihduttamisesta eroon. Leskenä ollessa kaikki näytti yksinäiseltä, pimeältä ja tylsältä, ajoittain jopa toivottomalta. Uusi rakkaus tuntui yhtä mahdottomalta kuin matka auringon pinnalle. 

Uusi mies, nykyinen aviomieheni, istahti viereeni syvimmässä laaksossa ollessani lämpimänä kesäiltana. Hän tuli vastauksena rukoukseeni. Menimme naimisiin viisi viikkoa sen jälkeen. Ehkä jotkut pitivät meitä hulluina. Elämä on lyhyt eikä koskaan tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan, joten otimme riskin ja hyppäsimme tuntemattoman rakkauden virtaan. Kokeaksemme elämänmakua.

Elämäntapojen muutosprosessit koskettavat väkisinkin kaikkia osa-alueita. Ne ovat kokonaisvaltaisia. Rasvan on syytä palaa ja  pysyä poissa huolimatta siitä, mitä elämässä tapahtuu. 

Kaiken tuntuessa kuin lämpimän kesäillan henkäys, on muutos helppoa. Kun tuiskuaa tai talsii jalat puolen metrin loskassa, tekee mieli jo lohduttaa itseään kreemimunkilla tai suklaalevyllä. Mutta se on sallittua. Muutoksen tulee olla joustava ja salliva. Opin juuri, että tiukka ja ahdasmielinen laihdutusprojekti tuottaa vähiten pitkäkestoisia tuloksia. 

Aviomies voi joutua joskus hormoonimyrskyn silmään. Varsinkin silloin hänen pitäisi osata tulkita naisen tunteita, valita oikeat sanat, koskettaa ja olla koskettamatta oikea-aikaisesti. Hänen pitäisi lisäksi osata kaikki tuo vaistonvaraisesti, ilman opastusta. Nainen toivoo itsekkäästi, että mies automaattisesti painaisi oikeaa nappia.  Ihmissuhteissa on kuitenkin hyvä taipua puolimatkaan. Hyvin pienet asiat tekevät arkisesta päivästä taivaallista. Kurotus kohti toisen ajattelumaailmaa auttaa tekemään niinkuin haluaisi itselleen tehtävän. Onnellinen suhde ei kulje mukana itsestään. Sitä pitää välillä taluttaa ja kutsua. Pitää tahtoa sitoutumista. Nainen haluaa rakkautta ja huolenpitoa. Mies kunnioitusta. Siitä tulee onnellisuuden kärrynpyörä, joka pyörähtää kerta toisensa jälkeen. 

Jos haluaa rakastaa toista pitää ensin rakastaa itseään, koska tyhjästä on vaikea nyhjästä. Itsestä huolehtimisen kautta oppii rakastamaan itseään ja se on elämänmuutoksen muurinkivi. Ilman tätä rakkautta olisin jossain muualla, olisin jotain muuta. Olen niin kiitollinen lahjoista, joita olen saanut. Kävelen lahjojen kanssa rosoisella elämänmakuisella alustalla, jossa välillä piikit pistävät jalkoihin, mutta jatkan kävelyä. Kun pidän lahjoista huolta, ne lahjat tekevät minusta paremman naisen. 

Elämänmakuisuus syntyy ujostelevasta rohkeudesta, rakkauteen sitoutumisesta ja päättäväisestä arkisesta anteeksiannosta. Tahdosta nähdä hyvä ja ottaa se esiin kädelle ja silittää sitä. Ja hulluudesta elämään, joka on niin lyhyt meillä kaikilla, ja ainoa. Miksi tuhlata se jossitteluun ja hukkua harmauteen.