Sohvaperunan uusi elämä

 Ollako vai eikö olla on samanlaista pohdintaa kun itselleen selittely, että pitäisikö vai ei tehostaa liikkumista ? Jos nimittäin aikoo saada tuloksia. Luin eräästä artikkelista, että jos läskit on tulleet parin vuosikymmenen aikana, ei voi odottaa että ne lähtevät pysyvästi muutamassa kuukaudessa. Mutta mitään tekemättä ei mitään tapahdu ja pitää kiittää itseään jatkuvan ruoskimisen sijasta. Takkuisesta urheilijan urastani huolimatta, lankutusaikani on pidentynyt kahdestakymmenestä sekunnista minuuttiin ja kymmeneen sekuntiin.

Siitä, että hakee apua yrittämiseensä on enemmän hyötyä kuin ainaisesta aloittamisesta ja talsimisesta jojoilun suossa. Olen saanut valtavasti apua jenkkisvalmennuksesta. 

Tänä talvena olen ylittänyt itseni ja astunut monen rajan yli epämukavuusalueelle. 

Tuloksena on ollut muutos. Liikun säännöllisesti useita kertoja viikossa. Tämä postaus ei enempää selittelyjä kaipaa. Kuvat todistavat uudesta uljaasta elämäntyylistäni. Paljastettakoon, että rakkaalla miehelläni on iso osuus muutoksessa. Yhdessä liikkuminen on monin verroin hauskempaa. Sekin on tällaiselle erakkoluonteelle uusi maailma. 

Ei muuta sisaret kuin ylös sohvalta! 

Rakkaassa ratsastuksessa harjoittelen edelleen istumista. Lonkkani pitäisi keinua sivuittain, nyt ne hyppivät ylös alas edestakaisin... Yksi tunti harjoiteltiin oikean lonkan kääntämistä kohti hevosen sisäkorvaa....hyvinhän se sujui... Vaatii harjoittelua vielä hieman...

Salilla! Oikeasti 15 vuoden tauon jälkeen. Vaatii rohkeutta mennä yksin ja ohjeiden kanssa opetella vaihe vaiheelta liikkeet. Voitonriemu on sen jälkeen sanoinkuvaamatton. Kun on voittanut itsensä. 

Ei ole nimittäin maailman helpoin laji. Varsinkaan kun on heikot etureidet, jäinen pelto ja koira menee kuin ohjus. Olo on kuin huvipuistolaitteessa. Eli hauskaa kaikesta huolimatta. Uutta kannattaa kokeilla. Ja liikunnan pitää olla myös hauskaa. 

Suksilla 25 vuoden tauon jälkeen. Ja aloin heti harjoittelemaan luistelua. Siis perinteisillä yhtä vanhoilla suksilla kuin taukoni. Ensimmäisellä kerralla meni kilometri. Hädin tuskin pysyin pystyssä. Hävetti. Melkein itkin krokotiilin kyyneleitä. Jatkoin. Tulin. Voitin. Itseni. 

Käveleminen. Se perinteinen ja helppo tapa nauttia liikkumisesta ja luonnosta. Eväät reppuun ja uusiin mihin tahansa maisemiin. Elämästä ja yhdessäolosta nauttien.