Motivaation tasapainolaudalla ovat tavoitteet ja tylsyys

Ensimmäinen viikkotehtävä vei minut motivaation etsimisen syöksykierteeseen. Miksi olen tällä kurssilla? Miksi haluan laihtua? Vuosi sitten postauksessani olin jokseenkin samankaltaisten ajatusten äärellä. Silloin elämäntilanteeni oli toisenlainen.

Raahasin surusäkkiä ja töissä oli kuormittavaa. Tuttua?

Tilanne ei suinkaan helpottanut kevätauringossa vaan alakuloisuus syveni. Se oli kovin ihmeellistä, koska olen perusluonteeltani lähes yltiöpositiivinen. Näin valon pilkahduksia, mutta arjen askelissa oli lyijypainot, joilla raahustin päivästä toiseen. Nyt elämäni on varsin erilainen. Olen vaimo ja asun toisella paikkakunnalla peltojen keskellä uusioperheessä. Vuosi sitten
olin leski ja asuin kaupungissa yksin.

Tehtävänä oli siis etsiä motivaation syvintä olemusta kysymällä tärkein kysymys itseltä kertaa viisi. Aloitan siis perusasiasta:
- Miksi ostit tämän valmennuksen?
- Siksi koska haluan laihtua ja parantaa lihaskuntoani
- Miksi haluat laihtua ja parantaa lihaskuntoa ?
- Koska inhoan läskejäni, etenkin vatsamakkaraa ja huono kuntoni hävettää ja estää minua tekemästä monia asioita.
- Miksi inhoat läskejä ja miksi huono kunto hävettää ja estää tekemästä asioita?
- Koska näytän rumalta enkä ole itseeni tyytyväinen. Hävettää olla tässä iässä huonossa kunnossa, haluaisin olla hyväkuntoinen ja voida hyvin.
Miksi haluaisit olla hyväkuntoinen ja voida hyvin?
- Haluaisin pystyä liikkumaan enemmän yhdessä urheilullisen mieheni kanssa ja että elämänlaatuni paranisi.
- Miksi haluat että elämänlaatusi paranee?
- Koska elämä on silloin mukavampaa, itsetuntoni on parempi ja se vaikuttaa niin moneen asiaan elämässä, myös ihmissuhteisiin, vireystilaan ja arjen toimintoihin. Lisäksi mikä tärkeintä, haluan kehittyä ratsastuksessa. Suurin tavoitteeni on kouluratsastuksen vaativa taso. Tällä hetkellä en ole edes helppo tasolla. Harjoittelen edelleen istumista. Sitähän se ratsastaminen pääosin on.

Siinä jokseenkin kuorittu motivaatiosipulini. Muutosten soveltaminen arkeen vain on aavistuksen tylsää. Miksi? -Koska aiemmat huvitukset elämässäni ovat olleet sohvalla löhöily ja lukeminen. Liikunta on ollut jokseenkin pakkopullaa ja siksin keksin alituiseen tekosyitä olla liikkumatta. Parin päivän päästä lähden mieheni kanssa Lappiin avioliittokurssille. Tiedossa on luonnollisesti lisäksi liikuntaa.

Ensimmäisen viikon tehtävänä oli liikuntasuunnitelman tekeminen. Joten seuraavan postauksen saatte luettavaksenne jostain tylsyyden ja revontulien maan väliltä. Ehkä Lapissa motivaation tasapainolaudalta tylsyys singahtaa avaruuteen.