Mahdollisuuksien nainen

tankkauspäivän illan viettoa...etualalla siis lautasellinen ranskanperunoita ;-) 

... josta sitten otetaan-mitä-on-smoothie -aamupalalle :-)

Viime viikolla minua piinasi perinteinen hormonipyörre. Ensisijaisesti silloin voisin syödä elefantin. Paistettuna, grillattuna, uunilihana, kermakastikkeella ja vielä kerran voissa käristettynä. Ehkä myös suolalihana. Olen selvinnyt koettelemuksista päivä kerralla eteenpäin, vaikka en aina voittajana.

Lahjaksi saamani Mariannepussi ajautui autoistuimeni viereen. Pussillisen jälkeen olo oli heikohko. Siihen vaivaan oli ostettava lihapasteija. Niissä tunnelmissa päivä kului sutjakasti. Toisena päivänä kävin taistelun salaatin ja burgeraterian välillä. Sillä kertaa 1-0 salaatin hyväksi. Opetuslapseuskoulussa, jossa aterioin tuon salaatin, saatiin opetusta armosta. Pohdin tuota elämääkin suurempaa teemaa kevyellä otteella toisessa blogissani eli opetuslapsen päiväkirjassa. Pääsin jyvälle armosta vain hyppysellisen. Tuskin koskaan ymmärrän mikä armo minua on uskon lahjassa kohdannut.

Kolmanneksi pidin vapaasyöntipäivän, kuten fitnes urheilija, vaikka en ole sellaista lähelläkään.

Naisen elämää piinaavat lukuisat vaivat. Miehillä on jossain määrin helpompaa. Hormoonien eritys on tasaista murrosiästä vaariin. En ole missään nimessä miehille kateellinen. Rakastan olla nainen. Miksi me erisukupuolet olisimme toisillemme kateellisia? Yhdessä olemme vahvempia. Mies ja sen mukana saadu lahjat eivät vähennä naiseutta. Voivat lisätä jopa sitä. Miten ihanaa onkaan olla vahvan ja luotettavan miehen sylissä. Silloin tunnen mielelläni heikkoutta. Edesmennyt aviomieheni oli juuri sellainen.

Huolimatta kompastuksista, seuraavalle kuukaudelle on motivoiva tavoite: koulutusmatka Pariisiin. Siellä on Primark. Aion lähteä sinne tyhjän matkalaukun kanssa. Nyt ei saa levätä laakereillaan ja odottaa, että rasvat palavat itsestään.

Kompastelut ja vaikeudet herättävät kysymyksiä, miksi taistella ja miksi ylipäätään laihdutan. Onko pakko olla laiha? Ei. Ei ole standardinaista. Mainokset ja tuotemerkit ovat luoneet keinotekoisen kuvan erilaisista naisen identiteeteistä. Niihin voi jopa hukkua. Identiteetti vaihtuu muodin mukana. Pysyykö nainen siinä perässä? Jos käsilaukku maksaa satoja tai tuhansia euroja, mitä sen kantaja haluaa kertoa itsestään? Minä haluan laihtua, koska läskeissä on huono olla enkä halua enää näyttää autonrengastelineeltä. Jotkut ovat Chanel naisia. Minä Michelin-nainen.

Olen tehnyt paljon virheitä elämässäni. Varmaan teen niitä vastedeskin. Rohkeus tehdä jotain uutta ja erilaista sisältää aina virheen mahdollisuuden. Toinen vaihtoehto on onnistuminen. Ei ole niin surkeaa ja epäonnistunutta naista, ettei hänellä olisi mahdollisuutta muuttaa jotain elämässään. Se voi olla vaikka vain lenkki korttelin ympäri. Niin kauan kuin sydän jaksaa kierrättää verta ja keuhkot ventiloida happea, siihen on mahdollisuus. Mahdollisuus muuttua, mahdollisuus tehdä jotain. Mahdollisuuksien naisina olemme kaikki tasavertaisia ja yhdessä vahvoja toistemme heikkouksia täydentäen.

Huolimatta viime viikon yllätyksellisistä ilmoista, olen nauttinut niistä. Jokainen sää on täynnä yksityiskohtia. Katulamppujen valossa hohtavat kostean keltaiset lehdet. Sinistä taivasta vasten loimuava keltainen vaahterapuu. Maahan pudonneiden lehtien kouruun syntynyt lätäkkö ja siinä siihen peilautuva taivas. Pehmeä loska kumisaappaiden alla, tai kun niitä raahaa, kuuluu pehmeä kahina. Tuulen mukana huojuvat kesästä väsyneet heinät ja muut rikkaruohot.

Olen tehnyt halpaa ja hyvää ruokaa valmiiksi tälle viikolle. Punajuuriporkkanakeittoa koskenlaskijalla. Perunamuusia ja kalapihvejä. Nam. Aion myös jatkaa taas päivittäisen vaaka-ystäväni tapailua. Hän on hyvä kurinpitäjä ja todellisuuden avartaja. Primark odottaa. Tänään saavutin virstanpylvään, vaaka näytti -10 kg ! Voimia meille mahdollisuuksien naisille tähän viikkoon :-)

Kympin kunniaksi palkitsin itseni aterioimalla ystävien kesken pizzahutissa. Ehkä palkitsemismetodi on kaikkien laihdutusluonnonlakien vastaista. Siitä viis! Todella hyvää!