Ihmeellinen tapahtuma
Viime kerralla ilmoitin, että minulle on tapahtunut jotain todella outoa. Minusta itsestäni se on sitä.
Olen lähes aina kokenut liikunnan vastenmielisenä. Hikoilu on ahdistavaa, samoin hengästyminen. Tykkään lukea ja kirjoittaa. Vaipua omiin mietteisiini. Pohtia. Hypätä laiturilta syvään veteen, viileään mutaan ja nousta sieltä eri väristen kerrosten läpi lämpimään pintaan, joka kuitenkin on vain kosketus veden toisenlaiseen olomuotoon. Ilmaan. Pinnasta voi katsoa alas uudelleen tai sukeltaa ylös pilviin, siten, että hetki, jota elät, katoaa.
Edellisessä kuvasin häivähdyksenä ajatusmaailmaani, jonka kanssa yritän kävellä käsikädessä pitkin marraskuista kosteaa asfalttia, kauppakeskuksia, ruuhkabusseja ja työpäiviä.
Todellisuudessa haluaisin pelkästään maata sohvalla ja yksinkertaisesti vain Pohtia.
Siinä todellisuudessa lihani rappeutuu päivä päivältä maatessa. Lihassolu kuolee kerta toisensa jälkeen. Näin on tapahtunut viimeiset vuodet.
Summa summarum. Pohtiminen loppuu, jos fysiikka pettää. Ja toki haluan jatkaa pohtimista pohtimasta päästyäni.
Motivaatio liikkumiseen on nolla.
Kuten olen aiemminkin jo kertonut, ratsastus on suuri intohimoni, jonka aloitin alkuvuodesta.
Siinä pisara motivaatiota.
Etsin ja etsin, kuntoa on pakko lisätä. Viiden minuutin päivittäisiä treenejä olen tehnyt ajoittain kuten olen kertonutkin. Mutta väkisin. Voi että väkisin.
Kunnes. Eräänä päivänä.
Some maailma heitti eteeni 7 minuutin aamutreenin ( http://www.fitnessakatemia.fi/7-minuutin-aamutreeni/ )
Tietenkään en siihen uskonut. Googlaamalla selvisi, että ohjelma on ollut hitti jo kauan ennekuin siihen törmäsin.
Sitten eräänä aamuna pakotin itseni heräämään sen seitsemän minuuttia aiemmin.
Huhkimista, jota koirakaan ei ymmärtänyt.
Tulos: minulle tuli hyvä olo! Olin todella energinen! Ja todella hämmästynyt siitä, että tuo liikuntahetki teki pitkin päivää kestävän hyvän olon!
Ja mikä kauheinta, olen joskus jopa kaivannut noita aamuhetkiä!
Kannustan siis sinua kanssasiskoni. Jojoilija, pullero kuten minä. Meidän kaikkien pitää liikkua. Jos et ole, kuten minä, tehnyt vuosikausiin yhtään mitään, muutakuin korkeintaan kävellyt muutamia kymmeniä metrejä. Aloita tekemällä viisi toistoa joka liikettä. Vähitellen lisäät toistoja kuuntelemalla omaa kroppaasi. Pidä taukopäivä ja jatka sitten. Jos et mitään tee, lihasrappio on varma. Jokainen pystyy liikkumaan jollain tasolla. Jätä tekosyyt jo viimein.
Ratsastustunnilla opettaja kehui, että kevennys sujuu hyvin. Tasapainoni on kehittynyt! Syynä keskivartalon parempi hallinta. Kiitos sille viisaalle, joka kehitti laiskoille lyhyen treenin!
Siunattua ja iloista alkavaa viikkoa sinulle.
Olen lähes aina kokenut liikunnan vastenmielisenä. Hikoilu on ahdistavaa, samoin hengästyminen. Tykkään lukea ja kirjoittaa. Vaipua omiin mietteisiini. Pohtia. Hypätä laiturilta syvään veteen, viileään mutaan ja nousta sieltä eri väristen kerrosten läpi lämpimään pintaan, joka kuitenkin on vain kosketus veden toisenlaiseen olomuotoon. Ilmaan. Pinnasta voi katsoa alas uudelleen tai sukeltaa ylös pilviin, siten, että hetki, jota elät, katoaa.
Edellisessä kuvasin häivähdyksenä ajatusmaailmaani, jonka kanssa yritän kävellä käsikädessä pitkin marraskuista kosteaa asfalttia, kauppakeskuksia, ruuhkabusseja ja työpäiviä.
Todellisuudessa haluaisin pelkästään maata sohvalla ja yksinkertaisesti vain Pohtia.
Siinä todellisuudessa lihani rappeutuu päivä päivältä maatessa. Lihassolu kuolee kerta toisensa jälkeen. Näin on tapahtunut viimeiset vuodet.
Summa summarum. Pohtiminen loppuu, jos fysiikka pettää. Ja toki haluan jatkaa pohtimista pohtimasta päästyäni.
Motivaatio liikkumiseen on nolla.
Kuten olen aiemminkin jo kertonut, ratsastus on suuri intohimoni, jonka aloitin alkuvuodesta.
Siinä pisara motivaatiota.
Etsin ja etsin, kuntoa on pakko lisätä. Viiden minuutin päivittäisiä treenejä olen tehnyt ajoittain kuten olen kertonutkin. Mutta väkisin. Voi että väkisin.
Kunnes. Eräänä päivänä.
Some maailma heitti eteeni 7 minuutin aamutreenin ( http://www.fitnessakatemia.fi/7-minuutin-aamutreeni/ )
Tietenkään en siihen uskonut. Googlaamalla selvisi, että ohjelma on ollut hitti jo kauan ennekuin siihen törmäsin.
Sitten eräänä aamuna pakotin itseni heräämään sen seitsemän minuuttia aiemmin.
Huhkimista, jota koirakaan ei ymmärtänyt.
Tulos: minulle tuli hyvä olo! Olin todella energinen! Ja todella hämmästynyt siitä, että tuo liikuntahetki teki pitkin päivää kestävän hyvän olon!
Ja mikä kauheinta, olen joskus jopa kaivannut noita aamuhetkiä!
Kannustan siis sinua kanssasiskoni. Jojoilija, pullero kuten minä. Meidän kaikkien pitää liikkua. Jos et ole, kuten minä, tehnyt vuosikausiin yhtään mitään, muutakuin korkeintaan kävellyt muutamia kymmeniä metrejä. Aloita tekemällä viisi toistoa joka liikettä. Vähitellen lisäät toistoja kuuntelemalla omaa kroppaasi. Pidä taukopäivä ja jatka sitten. Jos et mitään tee, lihasrappio on varma. Jokainen pystyy liikkumaan jollain tasolla. Jätä tekosyyt jo viimein.
Ratsastustunnilla opettaja kehui, että kevennys sujuu hyvin. Tasapainoni on kehittynyt! Syynä keskivartalon parempi hallinta. Kiitos sille viisaalle, joka kehitti laiskoille lyhyen treenin!
Siunattua ja iloista alkavaa viikkoa sinulle.
Kommentit
Lähetä kommentti