Muutoksen sietämättömyys

Minulla on maapallon kokoinen halu muuttua. Vanhat tavat puskevat päälle, koska ne ovat vanhentuneita ohjelmistoja. 

Vanhoista tavoista on kasvanut jalkojen alle juuret. Hätätapauksessa otan aina käyttöön jonkun vanhan selviytymismenetelmän. 

Leivontaviikon jälkeen astuin toiseen sudenkuoppaan. Lähdin pienelle lomareissulle keski-Suomeen, johon samalla yhdistin työtä eli kävin pitämässä pari luentoa. Matkalla tuli monia houkutuksia, kuten se, että autoa ajaessa on ihanaa mussuttaa suklaata.

Ystävättäreni, surusiskoni, asuu hiljaisen järven rannalla keskellä Suomea.
Sain nauttia tuosta terapiasta tuulen henkäyksen verran. Sinne matkaan jälleen
ja viimeistään silloin, jos maailma kohtelee kaltoin.

Haluan muutoksen, koska en halua olla ylipainoinen. Sitä varmaan kaikki ylipainoiset haluavat. 

Iltapäivät lehdet ovat viime viikot olleet täynnä erityyppisiä laihdutusohjeita. Varsinkin silloin, jos maailmalla ei ole mitään erityistä uutisoitavaa, kuten lähi-Idän sodat, ne ovat niin ouldskuul, ettei niiden turruttavauus enää ketään jaksa kiinnostaa.

Muutoksen tekemiseen menee paljon aikaa. Tuhansia kertoja olen nähnyt itseni hoikkana. Mutta en ilmeisesti tarpeeksi selkeästi, koska olen lakannut yrittämästä.

Tavallisesti olen pitkäjänteinen, erityisesti työhön liittyvissä asioissa. Laihduttaessa pitkäjänteisyyteni on kadoksissa. Todennäköisesti en arvosta itseäni tarpeeksi vaikka niin luulen. Tällä hetkellä olen selvinnyt ensimmäisestä ojasta, tosin hieman jalat mutaantuivat, mutta pääsin rämpimään sieltä ylös. Muutos on toivottavaa, mutta muutosprosessi on ahdistavaa. Pääosin muutoksessa on jotain pelottavaa. Mitä pelottavaa siinä on? Muutoksessa on vaikeita muuttuminen.

Laihdutusohjeet ovat saaneet minut kuitenkin ostamaan iltapäivälehtiä, mitä normaalisti en tee, koska lehdet ovat täynnä muuteltua totuutta. En halua kuluttaa vähäistä aikaani niiden lukemiseen. Eräässä numerossa oli mainittu 14 kohtaa jotka auttavat pysyvään muutokseen. Löysin heti sieltä omat heikkouteni kuten sen, että kärsin jatkuvasta univajeesta. Päätin puuttua siihen, koska tiedän, että univaje nostaa elimistön kortisonimääriä ja se taas lisää stressiä ja se taas makean himoa. Elimistö ajattelee, että pitää saada energiaa, koska on kriisi ja nopeastihan sitä saa herkuista. Mitä selviytymiskeinoja silloin on käytettävissä? Mitä sinä teet? Mitä tekee fitnesmalli? Ok. Tiedän. Mutta hänellä onkin updeitatut ohjelmistot.

Erinomaisen herkullinen laihduttajan herkku. Tästä on tullut uusi ystäväni.
Ehrmanin tummasuklaa High Protein tai sitten minttusuklaa vanukas, Ehrmanin vanilla shottia
kastikkeeksi ja päälle mansikoita. Täyttävää vähillä kaloreilla.
Se luo harhan, että söisi jotain kiellettyä.

Olin ensimmäisellä ratsastustunnilla putoamisen jälkeen. Minulle annettiin hevonen ja sanottiin, että se on niin vakaa, ettei mitään pelästy tai tee ainakaan sivuloikkia. Eipä. Heppa pelästyi hyppivää opettajaa ja otti juuripa sivuloikan. Onneksi tajusin pitää satulasta kiinni, enkä pudonnut. Hieman taas pelästyin. En tiedä mitä hyötyä tunnista minulle oli, koska jouduin istumaan häpyluuni päällä istuinluiden sijaan. Häntäluuta pakotti huolimatta siitä, että olin laittanut pehmusteita pöksyihin. Mietin onko ratsastus kaiken vaivannäön arvoista? Tämäkö on hinta unelmastani? Olin lisäksi unohtanut osittain miten hevonen valjastetaan. Hetken ajattelin polttaa ratsastustarvikkeeni. Silloin tajusin, että muuttuminen on todellakin hyppyä pois omalta mukavuusalueelta. Lopettaminen olisi luovuttamista. Unelmien eteen täytyy tehdä töitä. Muistin lisäksi, miten ratsastus oli minulle parasta terapiaa mieheni kuoltua. Jatkoin alkeiskurssia vain kolme päivää hänen kuolemansa jälkeen. Kevätauringon hohtaessa ajoin silloin oman kypärän ostoon. Hetkeksi unohdin kaiken,  mitä arjessani oli, sen mistä piti selvitä ilman vaihtoehtoja. Ratsastus antoi kunnon trampoliinipompun hetkeksi kevyeen ilmaan.

Olen onnellinen. Minulla on niin rakas ja ihana tytär. Hän vei minut syömään
synttärilahjaksi. Rakastan sitä, että meillä on niin ihana suhde.
Aloitamme lähiaikoina myös yhteisen ruuanlaittoblogin. Haluan opetella tekemään ruokaa.
Samalla saan aikaa olla `with her´ .

Olin pitkästä aikaa viikonloppuna vapaalla. Harjoittelin kuivakakun leipomista ja vein sen ystävättäreni luokse. Tein itselleni jälleen uuden älyttömän tavoitteen: kerään kuivakakkureseptejä. Pimeässä koirapuistossa tapasin iltamyöhään kuuron nuoren miehen. Oli hauskaa kommunikointia. Emme juurikaan kommunikoineet. Koirilla sen sijaan oli hauskaa ja kuuro mies oli puhumattomuudesta riippumatta poikkeuksellisen miellyttävän oloinen. Joidenkin ihmisten ympärillä leijuu lempeys ja niiden kuori on persikan pehmeä. Sellaisen ihmisen lähellä on rauhallista olla. Ihan ilman sanoja. Ehkä hän ei pelkää?

Tänään vyötäröltäni oli kadonnut 5 senttimetriä. Ojassa jalkoihin tarttunut muta on kuivunut ja karissut pois. Jokin vanhoista korpuista on ehkä palanut loppuun ja lakannut toimimasta. Uudelleen ohjelmointi on alkanut. Se vaatii jatkuvaa keskustelua itsensä kanssa. Juuret on pakko kuokkia esiin, karistaa vanhat mullat ja peittää ne uusilla. Uudella kasvualustalla. Mitäköhän sieltä kasvaa ?