Rohkea mittaus
Jotta voisin päästä johonkin tavoitteeseen, sitä pitää pystyä mittaamaan. Siispä otin mittanauhan ja mittasi SULAMOn ohjeiden mukaisesti kaikki paikat itsestäni. Ihmisestä on olemassa valmiiksi laadittuja standardikokoja joka ikä- ja pituusluokkaan soveltuvaksi. Kun suhteutin omat todelliset mittani niihin, olin järkyttynyt. Siitä sitten pitäisi valita oma tavoite ja pinnistellä kohti sitä.
Nykyään personal trainerit ovat hyvin suosittuja. Varmaankin joka toinen laihduttaja on jossain vaiheessa projektiaan kokeillut suhdetta oman PT:n kanssa. Tavallisesti PT:t ovat pitkän urheilutaustan omaavia, tosi timmejä, itse asiassa minun silmiini he näyttävät koostuvan pelkästä lihaksesta. Mikään paikka ei roiku. Nykyään he kuitenkin ovat kaiketi kokeineitakin ohjaamaan tämän tyyppisiä `plösöjä´ kuin minä. Pystyvätkö he kuitenkaan täysin ymmärtämään `plösöjen´ sielunelämää? Useimmat heidän laatimansa ohjelmat, hyvin kevyetkin sellaiset, koostuvat kuitenkin useista kymmenistä toistoista rasvanpoltto- ja lihaskuntoliikkeistä. Olen kokeillut useampia ohjelmia, ihan sellaisia aloittelijoillekin tarkoitettuja. Itse lukeudun aloittelijaakin alemmaksi.
Askelkyykkykävelyä pystyn tekemään noin neljä askelta, polvissa sattuu ja reisilihas huutaa ettei se jaksa! Lankkua vedän huikeat 30 sekuntia. En ole nimittäin viime vuosina vapaa-aikanani tehnyt juuri mitään muuta kuin makoillut sohvalla elokuvia katsellen. Rakastan myös lukemista ja kirjoittamista yli kaiken. Ne ovat mielestäni parasta mitä tiedän. Liikkuminen taas on kovin ahdistavaa. Hengästyminen ja hikoilu, yök! Haluaisin saada suhteeni liikuntaan vähintään, jos ei rakastumisen tasolle, niin edes ihastumisen.
Luonnollisesti elämäntyylini on johtanut siihen, että roskan poimiminen lattialta tuntuu ponnistelulta, jonka yhteydessä joudun ähkäisemään. Olen päätellyt ja näin myös uskon, että tällä hetkellä timmin pt:n kanssa treenailu ei ole minulle ajankohtaista. Motivaatio ei tule minuun ulkoa päin, vaan sisältä. Ulkoisia motivaation lähteitä on virtuaalimaailma pullollaan. Ennen ja jälkeen kuvia, fitness tyttöjä some maailma pullollaan. Sen kun vaan ottaa jonkun suositun lifestylebloggaajan ja alkaa sellaista matkimaan.
En mahdu sellaiseenkaan muottiin.
On siis lähdettävä omista lähtökuopista. Totuudesta eli vaikkapa noista standardimitoista, lihaskunnottumuudesta ja totaalisesta liikuntamotivaation puutteesta. Päätin asettaa tavoitteeksi normaalipainon, johon on vielä tovi matkaa. Liikuntatavoite on viisi minuuttia lihaskuntoharjoittelua päivässä. Latasin nimittäin puhelimeeni etsittyäni pitkän aikaa viiden minuutin harjoitteita. Oikeesti! Viisi minuuttia päivässä! Se on ihan pakko viitsiä tehdä.
Kuukauden kalorien laskenta, johon kuului pari laskematonta päivää, tuotti tulokseksi -3,2 kg. Mielestäni sopiva tahti. Joku uusi mainostettu treenausohjelma väittää ettei kalorien laskenta kuulu normaaliin ihmisen arkeen. No jaa, minulle se kuuluu ja lisäksi sopii. Se opettaa minua ajattelmaan ja tekemään valintoja. Minulla on siis valta valita: persikassa on samanverran kaloreita kuin suuresti rakastamassani valkoisessa Toblerone palassa ja marjasmoothiessa lähes saman verran kuin palasessa Maraboun valkosuklaata. Elämä on valintoja. Mikä pitää parhaiten nälkää loitolla, entäs olo sitten? Kummasta tulee parempi olo: levyllinen valkosuklaata vai smoothie? Jokainen tietää sen sanomattakin. Miksi me plösöt sitten teemme typeriä meille haitallisia valintoja? Päätän näihin kuviin ja tunnelmiin tältä viikolta ja jatkan pohdintaani maanantaiaamusta alkaen. Jaksuhaleja kaikille kaltaisilleni plösöille, kyllä me siitä :-)
Nykyään personal trainerit ovat hyvin suosittuja. Varmaankin joka toinen laihduttaja on jossain vaiheessa projektiaan kokeillut suhdetta oman PT:n kanssa. Tavallisesti PT:t ovat pitkän urheilutaustan omaavia, tosi timmejä, itse asiassa minun silmiini he näyttävät koostuvan pelkästä lihaksesta. Mikään paikka ei roiku. Nykyään he kuitenkin ovat kaiketi kokeineitakin ohjaamaan tämän tyyppisiä `plösöjä´ kuin minä. Pystyvätkö he kuitenkaan täysin ymmärtämään `plösöjen´ sielunelämää? Useimmat heidän laatimansa ohjelmat, hyvin kevyetkin sellaiset, koostuvat kuitenkin useista kymmenistä toistoista rasvanpoltto- ja lihaskuntoliikkeistä. Olen kokeillut useampia ohjelmia, ihan sellaisia aloittelijoillekin tarkoitettuja. Itse lukeudun aloittelijaakin alemmaksi.
Askelkyykkykävelyä pystyn tekemään noin neljä askelta, polvissa sattuu ja reisilihas huutaa ettei se jaksa! Lankkua vedän huikeat 30 sekuntia. En ole nimittäin viime vuosina vapaa-aikanani tehnyt juuri mitään muuta kuin makoillut sohvalla elokuvia katsellen. Rakastan myös lukemista ja kirjoittamista yli kaiken. Ne ovat mielestäni parasta mitä tiedän. Liikkuminen taas on kovin ahdistavaa. Hengästyminen ja hikoilu, yök! Haluaisin saada suhteeni liikuntaan vähintään, jos ei rakastumisen tasolle, niin edes ihastumisen.
Luonnollisesti elämäntyylini on johtanut siihen, että roskan poimiminen lattialta tuntuu ponnistelulta, jonka yhteydessä joudun ähkäisemään. Olen päätellyt ja näin myös uskon, että tällä hetkellä timmin pt:n kanssa treenailu ei ole minulle ajankohtaista. Motivaatio ei tule minuun ulkoa päin, vaan sisältä. Ulkoisia motivaation lähteitä on virtuaalimaailma pullollaan. Ennen ja jälkeen kuvia, fitness tyttöjä some maailma pullollaan. Sen kun vaan ottaa jonkun suositun lifestylebloggaajan ja alkaa sellaista matkimaan.
En mahdu sellaiseenkaan muottiin.
On siis lähdettävä omista lähtökuopista. Totuudesta eli vaikkapa noista standardimitoista, lihaskunnottumuudesta ja totaalisesta liikuntamotivaation puutteesta. Päätin asettaa tavoitteeksi normaalipainon, johon on vielä tovi matkaa. Liikuntatavoite on viisi minuuttia lihaskuntoharjoittelua päivässä. Latasin nimittäin puhelimeeni etsittyäni pitkän aikaa viiden minuutin harjoitteita. Oikeesti! Viisi minuuttia päivässä! Se on ihan pakko viitsiä tehdä.
Kuukauden kalorien laskenta, johon kuului pari laskematonta päivää, tuotti tulokseksi -3,2 kg. Mielestäni sopiva tahti. Joku uusi mainostettu treenausohjelma väittää ettei kalorien laskenta kuulu normaaliin ihmisen arkeen. No jaa, minulle se kuuluu ja lisäksi sopii. Se opettaa minua ajattelmaan ja tekemään valintoja. Minulla on siis valta valita: persikassa on samanverran kaloreita kuin suuresti rakastamassani valkoisessa Toblerone palassa ja marjasmoothiessa lähes saman verran kuin palasessa Maraboun valkosuklaata. Elämä on valintoja. Mikä pitää parhaiten nälkää loitolla, entäs olo sitten? Kummasta tulee parempi olo: levyllinen valkosuklaata vai smoothie? Jokainen tietää sen sanomattakin. Miksi me plösöt sitten teemme typeriä meille haitallisia valintoja? Päätän näihin kuviin ja tunnelmiin tältä viikolta ja jatkan pohdintaani maanantaiaamusta alkaen. Jaksuhaleja kaikille kaltaisilleni plösöille, kyllä me siitä :-)
Kommentit
Lähetä kommentti