uuden polun päässä kirkas kaunis valo
Viime kesänä, puoli vuotta sitten, kun aloitin tämän blogin ja samalla elämäntapamuutokset, astuin pois kaikesta mukavuusalueestani kokonaan uudelle tielle. Se tie kapeni ja muuttui tylsäksi, samalla vauhtikin hidastui. Pysyin kuitenkin kyydissä. Tiedän sen siitä, että työvaatekokoni säilyi ennallaan. Työvaatteita ei voi huijata, koska niissä ei ole juurikaan joustoa. Siirryin syksyn aikana kokoa pienempään, XL:sta L:ään ja siinä olen pysynyt. Pitkäaikainen kalorien laskenta sai aikaan minussa joitain pysyviä muutoksia. Jättimäinen ahmiminen ja maanantaisoturimaisuus jäi pois. Tein myös erään kerran kummallisen havainnon: pizzataksin kuljettama pizzakaan ei enää maistunut älyttömän herkulliselta. Pikemminkin tuli huono olo. Taputtelin itseäni selkään että hyvä minä.
Kuten viime kesän lopussa, myös tämän vuoden alussa, some on pullollaan erityyppisiä kunto- ja valmennusohjelmia. Some on myös täynnä uskomattomia muutostarinoita, jotka rohkaisevat alkutaipaleella olijoita. Itsekin niitä selailen vimmatusti, koska kaipasin juuri nyt jotain uutta potkua. Jotain ohjeistusta, jotain ryhmähengen tukea, jotain systemaattisempaa, jotain... jotain... Vanhasta tottumuksesta tiesin mihin voin luottaa ja se tuli kuin tilauksesta: Fitfarm oli pidentänyt Superdiettiään kahteentoista viikkoon. Ja hyvin edulliseen hintaan. Kurssi oli myös monipuolistunut. Superdieetti on ainoa, jolla olen onnistunut pudottamaan ikänäkään Sulamon lisäksi painoa ja paljon. Superdieetin ruokavaliota olen muunnellusti käyttänyt paljon painonhallinnassa, ainakin silloin, kun minussa asui se maanantaisoturi. Joka tapauksessa jokainen löytäköön omansa, pääasia että on sitkeä ja jaksaa uskoa onnistumiseen.
Nykyään minua houkuttelevat enemmän vihannekset ja juurekset kuin koskaan aiemmin elämässäni.
Halua kuitenkin pysyä tuiki tavallisena. Olen sanoutunut irti muotivirtauksista. Nyt tammikuussahan muotia ovat sirkat. Sitten kaikki tekevät niistä ruokia tai ostavat kaupasta sirkkaruokaa. Muodin suhteen olen jälkeenjäänyt. Kotiruokaryhmä ja Martat onneksi ylläpitävät perinteitä. Molemmat ryhmät ovat kestomuotia. Ah tuota perinteistä juures- lihalaatikon taivaallista makua. Se joka ei osaa yhtään kokata, käyttäköön fonduchef kuutioita, niillä saa ruuan kuin ruuan maistumaan äärimmäisen herkulliselta. Tosin tyttäreni saa ruuan herkulliseksi pelkällä suolalla ja pippurilla. Minulta se ei onnistu. Yritetty on, useita kertoja
Superdieetissä jännittävintä oli kuntotesti. Yllätys ei suinkaan ollut se, että tasoni oli heikko. Olin osittain heikkouden ylärajalla. Mitähän se oli viime kesänä? Silloin olin varmaan heikkouden alarajalla. Ratsastuksen ja viiden minuutin jumppien myötä kuntoni on aavistuksen noussut. Se tarkoittaa sitä, että jaksan muutaman toiston enemmän kuin viime kesänä.
Aloitin eilen Superdieetin kotijumppaohjelman yhdellä sarjalla. Hädin tuskin pääsin sitäkään. Mutta tein kuitenkin. Kiitos Jutan ohjeista, että tee kaikki toistot vaikka pätkissä. Noudatin ohjetta. Ensi viikolla on tavoite lisätä toinen sarja. Olen myös rohkeasti ottanut muutoskuvia varten selfietä itsestäni trikoissa. Ai että näytän sitten kauniilta. Meillä jokaisella on omat tavoitteemme. Pidetään niistä kiinni. Siellä se on, tavoite, loistaa kirkkaana, läskitön elämä, litteähkö vatsa, kesän aurinko. Se on minun polkuni.
Kommentit
Lähetä kommentti